Limonadi Elohopean diskografian arvostelun toinen osa.
Kaksi vuotta Trukilla yli vaikeuksien -levyn jälkeen ilmestyi Ahmatti. Pidän sitä jotenkin limonadimaisimpana levynä bändin uralla. Ahmatti kiteyttää limonadiuden.
Mielikuva levystä on myös äärimmäisen raskas. Nyt kun kirjoitin tämän arvostelun levyä kuunnellessani, tuo raskausmuisto alkoi tuntua hieman ylimitoitetulta. Ahmatti on debyyttiin verrattuna selkeä loikka johonkin suuntaan, mutta hieman vähemmän yhtenäinen kuin muistojeni monoliitti. Oikeastaan on myönnettävä, että tämä on aika eri levy kuin se, minkä muistan.
Avauskappale Olet nakertanut minut loppuun kertoo heti muutoksesta. Jo Trukilla kuultiin urkuja, nyt ne ovat paremmin esillä. Kuuluu viulua ja ennen kaikkea laulu on efektoitua. Kauniit kohdat ja paukutus vaihtelevat. Piisi on bändin eturiviä ja lupaa hyvää.
Toisena kappaleena on piisi, joka mielestäni määrittelee Limonadin. Mene Laurin luo on hyvin piikikäs, vaikka soitannollisesti mennään kevyimmillään. Kappale on yksi harvoja parisuhdesanoituksia maailmassa, joita jaksaa kuunnella - ainakin enemmän kuin kerran.
Paljon sä puhut Laurista, vaan saako Lauri mahtumaan suuhunsa yhtä monta hotellia
Se oli avainlause bändin koko tuotannossa, mutta koko kappale on täynnä hienoja onlinereita. Samalla kappaleessa on jotain sellaista itsetietoisuutta, joka jollain oudolla tavalla etäännyttää kuuntelijaa. Viimeistään Ahmatilla Limonadi Elohopea alkaa olla vaateliaasti lähestyttävä, kitkerä bändi.
Seuraavassa kappaleessa Outoja tapoja Limonadi on jo syvällä omassa itsessään. Joku voi sanoa, että tekotaiteellista paskaa! Mutta ei. Välillä kappale on ihme hyppyhymppaa, sitten ärjyviä kitaroita, Tero-Petri Suovanen laulaa pelleillen, sanoituksessa on ihmeellisiä ilmaisuja - lepra ja rakkauden molskit mainittu. Tässä vaiheessa on tullut selväksi, että bändi tekee nyt ihan mitä haluaa, ja seuraavaksi se haluaa esittää perusnätin, suoraviivaisen Istutan sulle puun -kappaleen. Kappaleen lopun feidauksen aikana kuuntelija saattaa luulla, että nyt kaikki outo ja uusi on kuultu, nyt saa hengähtää. Seuraavaksi tuleekin sitten rokkia.
Mikä sul on Sonja? Mikset mua rakasta? .... Häpeät mun vammaa?
Pahat housut on yksittäisiä suosikkejani tältä levyltä, erinomainen rokkipala, jossa on kuitenkin joku jekku, jonka takia se ei voisi soida radiossa. Kun kappaleen lopussa jäädään odottamaan, lataus on vahva.
Tämän jälkeen kokeiluvaihe jatkuu, mutta onnistumisten kanssa on vähän niin ja näin. Suolla on kaunista ja siellä on kiva kulkea, mutta ennen pitkää suolla kulkeminen muuttuu raskaaksi. Ahmatti on suo, joka näillä main alkaa ottaa enemmän kuin antaa. Näihin aikoihin Limonadi Elohopea ei esimerkiksi ollut parhimmillaan silloin, kun se mietiskeli, vaan silloin kun se sylki ulos kitkerää tekstiä. Nyt on liikaa hitautta ja jähmeyttä, jota bändi ei hanskaa.
Neljän piisin ajan Ahmatti on enemmän tai vähemmän puuduttavaa tyhjäkäyntiä. Iso kampi pyörii, mutta ei saa aikaan. Ehkä juuri tästä on tullut se raskauden, ähkyn mielikuva, joka Ahmatista on mieleeni jäänyt. Askel kitaan -kappaleessa pitää kestää valeloppukin, ennen kuin Limonadi piristyy. 90-luvun puolivälin rockista tutut kitarat ja selkeästi erottuva rumputyöskentely johdattavat kuuntelijan ohrapeltoon. Tunnelma on mukavalla tavalla uhkaava.
Virittelyn jälkeen päästään asiaan. Isot autot pussaavat ennakoi tulevien levyjen Limonadia, mutta kitaravalli on vielä raskaimmillaan. Liftaustarina on outo ja sisältää yhden levyn parhaista lineista
käsi käy käsiksi käsijarruun
Sitten olemmekin jo levyn päätöspiisissä, jossa menovesi on loppunut. Kuljemme hitaasti kohti loppua ja laulu kertoo enkelin sijaisesta. Suovanen on kertonut, että uran alussa hän haki joka piisistä massiivista taideteosta. Ahmatin loppuun hän on halunnut tehdä eepoksen, mutta saanut aikaan geneerisen lopetuspiisin.
Huomaan kritisoineeni Ahmattia paljon, mutta tulos ei ole kritiikin summa. Vaikka Trukissa on raikkautta ja bändi parhaista kappaleista moni on myöhemmillä levyillä, pidän Ahmattia silti bändin tärkeimpänä levynä. Ainakin se on limonadielohopeamaisin.
1/5 Limonadi Elohopea: Trukilla yli vaikeuksien (1995)
3/5 Limonadi Elohopea: Laavaa (1998)
4/5 Limonadi Elohopea: Saippua (2000)
5/5 Limonadi Elohopea: Halaus (2003)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti